Veden alla voi hengittää!

Okei, en ottanut Aqaban lomaani täysin rennosti, sillä olen taas kokeillut jotain uutta. Ja tällä kertaa todella ylitin itseni! Olin nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä laitesukeltamassa! Jopa snorklatessa on mielestäni ollut epämiellyttävää hengittää veden alla, joten laitesukeltaminen oli minulle aika extreme juttu. Mietin todellakin kaksi kertaa ennenkuin varasin itselleni sukelluksen. Kerroin jännityksestäni jo varaustilanteessa ja ohjaaja vakuutti että etenemme pikku hiljaa ja hän varmistaa ettei paniikkia veden alla synny. Ohjaaja myös vakuutti, että rauhallisesti hengittämällä totun veden alla olemiseen, hengittäminen helpottuu ja jännitys vähenee. Aluksi tuntui ahdistavalta mennä veden alle ja hengittäminen tuntui työläältä. Itseasiassa syvemmällä vedessä hengittäminen oli helpompaa, kuin lähellä meren pintaa. Laitteen kautta hengittämiseen tottui yllättävän nopeasti, mutta aina välillä mielessä kävi että mitä jos en saakaan happea! Aivan typerää itseään kiusata moisella ajatuksella.

 

Koska kyseessä oli ns. turistisukellus, ei meidän tarvinnut opetella säätämään laitteita, vaan ohjaaja auttoi kaikessa. Tärkein tehtävä (tietysti suunkautta hengittämisen lisäksi) oli näyttää käsillä merkkejä ohjaajalle (onko kaikki ok, onko jokin vialla, pitääkö päästä ylös, pitääkö päästä alemmas) sekä korvien paineen tasaaminen. Puhaltamalla ilmaa nenään samalla kuin pitää nenästä kiinni sormilla, oli ainakin minulle paras tapa tasata korvien painetta. Muita tapoja on liikutella leukoja ja nieleskellä, samaan tapaa kuin lentokoneessa, kun korvat menevät lukkoon. 

Minulle sukelluskokemus oli niin uutta ja ihmeellistä, että ympäröivät koralliriutat ja värikkäät kalat jäivät liian vähäiselle huomiolle. Tällä ensimmäisellä sukelluksellani itse sukeltaminen oli jo niin ihmeellistä ettei oikeastaan ollut merkitystä missä sukelsin. Näkyihän meressä upeita kaloja ja värikkäitä koralleja. Oli hauskaa kun kalaparvet uivat aivan läheltä ja itse pääsi pujottelemaan riuttojen välistä. Ainut  harmillinen asia oli se, että meren pohjassa oli aivan liikaa roskia! Todella ikävää katsottavaa ja käsittämätöntä että roskia heitetään surutta mereen.

Sukelluksen jälkeen jännitys ja hämmästely muuttui iloksi ja nauruksi! Laitesukeltaminen oli mahtava kokemus ja aion todellakin sukeltaa uudestaan. Ensikerralla saan varmasti enemmän irti merenalaisesta maailmasta, kun itse sukeltamiseen (ja jännittämiseen) ei tarvitse keskittyä niin paljon.